Päänsärky ja osteopatia

Päänsärky

Päänsärkyä tuntee yli 70% ihmisistä jossakin elämänsä vaiheessa. Se on yleisempää naisilla ja sitä esiintyy etenkin 20–45-vuotiailla, mutta myös vanhemmilla ihmisillä. Päänalueen kivut ja säryt voivat olla erittäin moninaisia ja ovat yleensä seurausta useiden eri kudosten ärsytyksestä, joita voi ärsyttää useat eri tekijät. Pääsääntöisesti päänsäryt kuitenkin jaetaan varsinaisiin ja toissijaisiin päänsärkysairauksiin, joita voi esiintyä samaan aikaan useita. Jaottelu perustuu päänsärkyä aiheuttavien tekijöiden karkeaan luokitteluun. Tässä kirjoitelmassa on käytetty kansainvälisen päänsärkysairauksia tutkivan järjestön (IHS) luomaa luokitusta (ICHD-3 beta).

Varsinaisista päänsärkysairauksista yleisimmät ovat jännityspäänsärky sekä migreeni, jotka kattavat noin 90% päänsäryistä. Muita varsinaisia päänsärkysairauksia ovat trigeminoautonomiset päänsäryt (esim. sarjoittainen päänsärky sekä krooninen kohtauksittainen päänsärky) ja muut varsinaiset päänsärkysairaudet (esim. yskimiseen, liikuntaan tai kylmään reagoivat päänsäryt). Toissijaiset päänsärkysairaudet ovat aivojen toimintaan liittyvät päänsäryt (esim. aivoverenkiertohäiriöt, aivo-selkäydinnesteen kulun häiriöt sekä aivojen painemuutokset), ulkoisten aiheuttajien laukaisemat päänsäryt (traumat, tulehdukset tai eri aineiden vieroituspäänsäryt, kuten mm. särkylääkkeet, kahvi, alkoholi) sekä kallon, kasvojen ja kaularangan rakenteisiin liittyvät päänsäryt (korvat, silmät, poskiontelot, hampaat ja purenta, kasvojen ja niskan hermosäryt ). Myös psyykkiset tekijät, kuten stressi voi aiheuttaa päänsärkyä.

Jännityspäänsärky

Jännityspäänsäryn tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta yleensä oireita saattavat aiheuttaa lihasten ylirasitustilat ja lihasiskemia, niskan proprioseptinen häiriö ja kaularangan nivelten ylikuormitus, lihasten toiminnalliset häiriöt sekä hermojen pinnetilat ja stressi. Sille on tyypillistä oireiden pahentuminen iltaa kohden ja kiputuntemus on tyypillisesti tasaista, jatkuvaa ja päivittäistä. Oireet esiintyvät puristavana tai vannemaisena kipuna ohimoilla ja takaraivossa. Siihen voi liittyä huimausta, masennusta ja väsymystä sekä käsien puutumista etenkin öisin. Jännityspäänsärky voi kroonistua ja sen oireiden tiheys voi vaihdella yksilöllisesti. Tällä hetkellä jännityspäänsäryn ensisijainen hoitomuoto on liikunta, kipulääkitys sekä manuaalinen terapia. Jännityspäänsäryn hoidossa tavoitteena on ehkäistä päänsäryn kroonistuminen tai lieventää jo kroonistuneen päänsäryn oireita sekä vähentää mahdollisen kipulääkityksen määrää. Jännityspäänsäryn hoidossa osteopatian on tutkittu vähentävän jännityspäänsärkyjen oireilua noin kolmanneksella, mutta tutkimusmäärä on vähäistä.

Migreeni

Migreeni on osittain perinnöllistä ja sen uskotaan johtuvan aivorungon hermotumakkeiden häiriöstä. Myös aivoverenkierron muutosten ja siellä tapahtuvan tulehduksen uskotaan vaikuttavan migreenin aikana ilmenevään kipuun ja sen kroonistumiseen. Oireita saattaa esiintyä jo lapsena ja se on yleisempää naisilla, kuin miehillä. Sille on tyypillistä toistuva, kohtauksittainen ja sykkivä toispuoleinen pääkipu, jonka yhteydessä saattaa esiintyä näkö- ja puhehäiriöitä (auroja), huimausta, pahoinvointia, ripulia sekä palelua ja väsymystä. Migreeni jaetaan diagnostisesti auralliseen tai aurattomaan migreeniin, mutta oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä. Migreenin oireet voivat alkaa milloin vain, mutta niitä provosoi stressi (76%:lla migreeniä sairastavista), hormonitasapainon vaihtelut (esim. naisilla kuukautiset), alhainen verensokeri (50%:lla migreeniä sairastavista) sekä toisinaan alkoholi ja voimakkaat värit, valot, maut ja hajut. Oireita helpottaa kipulääkitys (parasetamoli, tulehduskipulääkkeet tai triptaani-lääkitys), viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä provosoivien tekijöiden välttäminen. Yleensä migreeni oireilee jo päivää ennen varsinaista kohtausta, mikä saattaa näkyä haukotteluna, makeanhimona, väsymyksenä ja mielialan muutoksina. Tämä auttaa ennakoimaan migreenikohtauksen tulemisen, jolloin lääkitys on mahdollista aloittaa oikeaan aikaan. Jos migreeniä esiintyy kuukaudessa 4 kertaa tai useammin, voidaan käyttää jatkuvaa eli estävää lääkitystä. Tällä hetkellä migreenin ensisijainen hoitomuoto on lääkitys, joka tulisi aloittaa ajoissa, jotta aivokalvojen verisuonet eivät pääse herkistymään kivulle ja siten heikentämään migreenilääkityksen tehoa. Tämän takia myös migreenin erottaminen jännityspäänsärystä on tärkeää, jotta oikeanlainen hoito voidaan aloittaa ajoissa. Tämä on toisinaan vaikeaa, sillä oireet voivat olla hyvin samankaltaisia.

Migreenin osteopaattisen hoidon vaikuttavuutta on tutkittu enemmän, kuin jännityspäänsäryn ja tulokset ovat olleet hyviä. Hoitojen vaikuttavuutta on seurattu muun muassa päänsärkypäiväkirjoilla sekä subjektiivisillä kipukyselyillä. Tutkimuksien mukaan migreenikohtauksien määrä ja kesto sekä kipujen voimakkuus ovat vähentyneet. Hoitojen on myös todettu vähentävän migreenin liittyvää huimausta, vatsakipua ja ummetusta sekä muita tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja.

Osteopaattinen lähestyminen päänsärkyyn

Päänsärky on yksi yleisimmistä tulosyistä osteopaatin vastaanotolle. Päänsäryn moninaisuuden takia osteopaatti lähestyy päänsärystä oireilevaa henkilöä tarkan erotusdiagnosoinnin kautta, mikä pitää sisällään kattavan haastattelun ja manuaalisen tutkimuksen. On tärkeää tunnistaa heti hoitojakson alussa, voidaanko vastaanotolle hakeutunutta henkilö hoitaa osteopaattisesti vai vaatiiko tapaus lääkärin konsultaatiota.

Haastattelulla pyritään selvittämään päänsäryn syyt, oirekuva sekä mahdolliset sairaudet ja patologiat, joista päänsärky voi johtua. Etenkin päänsäryn voimakkuus, toistuvuus, kesto, käyttäytyminen, kivun luonne sekä aiempi sairaushistoria ovat huomioitavia tekijöitä. Myös elintavat, kuten harrastukset, ammatti, nukkuminen ja ravinto voivat olla merkittäviä asioita päänsäryn syytä selvittäessä. Manuaalinen tutkiminen voi sisältää kaularangan ja rintarangan liikkuvuuden ja kiputilojen tutkimisen, lihaskireyksien palpaation, hengityksen ja kylkiluiden liikkuvuuden testaamisen, verenpaineen mittaamisen sekä neurologisten ja vaskulaaristen testien suorittamisen. Jos alkututkimuksessa ilmenee vakavia neurologisia ja systemaattisia oireita (esim. tajunnan häiriötä ja halvausoireita) tai muita hälyttäviä merkkejä (esim. korkea kuume, äkillinen kova päänsärky), ohjataan henkilö lääkäriin.

Jännityspäänsäryn hoidossa osteopaatti hoitaa työdiagnoosinsa mukaisesti, mutta yleisiä hoitokohteita ovat niskan, kallon ja hartioiden lihaskireydet, kaularangan liikkuvuuden optimoiminen, verenkiertoon vaikuttavien kudosten (lihasten sekä lihas- ja luukalvojen kireydet) rentouttaminen sekä hermopinteiden vapauttaminen. Leukanivelen ja purentalihasten käsittelyt ovat mahdollisia. Myös stressi voi olla ylläpitävänä tekijänä lihaskireyksissä ja sitä kautta merkittävä tekijä jännityspäänsäryn hoidossa.

Migreenin osteopaattisessa hoidossa käsiteltävät alueet ovat suurelta osin samoja, kuin jännityspäänsäryssä, mutta hoidon intentio ja tarkoitus saattavat keskittyä enemmän aivoverenkierron, aivokalvojen sekä hermoston toiminnan vapauttamiseen. Kaularangan ja kylkiluiden toimintahäiriöt sekä kallon ja niskan alueen lihasjännitykset saattavat vaikuttaa pään alueen sympaattiseen hermotukseen, kuten aivoverenkierron ja aivokalvojen hermotukseen sekä kasvojen ja niskan verenkierron hermotukseen. Kaulan alueen lihaskireydet ja ylimpien kylkiluiden toimintahäiriöt voivat vaikuttaa heikentävästi päänsisäiseen verenkiertoon ja johtaa esimerkiksi heikon laskimoverenkierron aiheuttaman turvotuksen myötä vahvasti hermotettujen verisuonien venymiseen ja sitä kautta kivun kokemiseen. Kallon läpi kulkevien verisuonten yhteydessä kulkee myös paljon muita rakenteita, kuten aivohermoja (esim. 5. aivohermo, n. trigeminus), joihin verisuonten laajeneminen voi aiheuttaa kompressiota tai heikentää niiden verenkiertoa ja johtaa monimuotoisiin kipukokemuksiin ja oireisiin (esim. pahoinvointi). Jotkut kliinikot uskovatkin, että migreenioireisiin saattaa liittyä 10. aivohermon, vagus-hermon toimintahäiriöt, jotka selittäisivät migreeniin liittyvät maha-suolikanavan oireet.

Osteopatiassa huomioidaan yleensä vahvasti koko kehon toiminta ja siihen liittyvät häiriöt, joiden merkitys suhteutetaan hoitoon hakeutuneen henkilön oirekuvaan ja vaivaan. Tästä syystä hoito saattaa sisältää koko rangan, lantion ja raajojen hoitamisen vaikka oirekuva olisikin kipu päässä. Päänsärky saattaakin olla toisen vaivan seuraus, jota keho ei pysty enää kompensoimaan ja niskaan kohdistuva ylikuormitus ilmenee päänsärkynä. Joidenkin kallonpohjan lihasten, kuten Mm. rectus capitis posterior minorin ja -majorin on todettu olevan suoraan yhteydessä duuraan eli aivokalvoon ja voivat siten olla osallisena päänsärkyjen ilmenemiseen. Aivoissa itsessään eivät ole kipua aistivia hermopäätteitä, mutta aivokalvot ovat erittäin kipuherkkiä.

-Osteopaatti Henri Ulmanen 24.2.2016

 

Lähteet

Cerritelli, Francesco Et al 2015. Clinical effectiveness of osteopathic treatment in chronic migraine: 3-Armed randomized controlled trial. Complement Ther Med. 2015 Apr;23(2):149-56.

Cerritelli, Francesco Et al 2013. Is Osteopathic Manipulative Treatment effective in migraine? International Journal of Osteopathic Medicine. Volume 16, Issue 1, Pages 1-64, e1-e24 (March 2013).

Headache Classification Committee of the International Headache Society (IHS) 2013. The International Classification of Headache Disorders 3rd edition (beta version). Cephalalgia 33(9) 629–808.

Karen, Voight Et Al 2011. Efficacy of osteopathic manipulative treatment of female patients with migraine: results of a randomized controlled trial. Department of General Practice/Medical Clinic III, Dresden Medical School, Dresden University of Technology, Dresden, Germany. J Altern Complement Med. 2011 Mar;17(3):225-30.

Mueller, Loretta L 2007. Diagnosing and Managing Migraine Headache. Journal of Osteopathic Association. ES16, Supplement 6, Vol 107, No 11.

Nivala, Samuli – Vilkki, Heli 2010. Osteopaattinen näkökulma migreeniin. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Suomen Migreeniyhdistys. Päänsärky-lehti 1/2004. Luettu 8.2.2016.

Terveyskirjasto 2013. Migreeni. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00047> Luettu 8.2.2016.

Terveyskirjasto 2015. Päänsärky. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00322> Luettu 8.2.2016.